Ajattelin nyt vihdoin esitellä Utopia Helsinkiä, kun blogin kuvauksessakin mainitaan tämänhetkisen kirjoittajan vaikuttavan kyseisessä kollektiivissa.
Utopia Helsinki on järjestänyt vuoden 2011 helmikuusta alkaen ikärajattomia, maksuttomia, queereja ja saavutettavia klubeja yhteistyössä Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen kanssa. Klubeista kolme ensimmäistä pidettiin nuorten toimintakeskus Hapessa Sörnäisissä, edellinen Harjun nuorisotalolla suunnilleen samoilla nurkilla Kalliossa ja seuraava - joka on Pride-viikolla 29.6. yhdessä Helsingin SeTan kanssa toteutettava kesäklubi - tulee olemaan jälleen Hapessa.
Viime aikoina keskusteluttaneiden käsitteiden esteettömyys ja saavutettavuus sisällöt ja merkityserot ilmenevät Utopia Helsingin klubeilla konkreettisesti siten, että toimintakeskus Happi on pyörätuoleille jo valmiiksi esteetön ja nuorisotalo Harjusta tehdään siirrettävällä luiskalla esteetön. Lisäksi näkövammaisia varten väliaikaisesti askarreltavat ns. lattiataktiilit sekä klubilla esiintyvien artistien biisien ja lavalla puhuttujen spiikkien viittominen tulkkien välityksellä tekevät tapahtumista saavutettavia eivätkä vain esteettömiä.
Viime syksystä lähtien Utopia Helsinki on toteuttanut myös kerran viikossa opetettavia kursseja. Tämän toiminnan avasi syyskuusta joulukuuhun yhdessä capoeiraryhmä GCANG Finlandian vetäjien Mikko Rossin ja Eki Valkosen kanssa pidetty capoeira-kurssi, jota seurasi alkuvuoden Dance Ability -paja Outi Ivaskan toimesta. Tällä hetkellä on vielä käynnissä Johanna Röholmin luotsaama moniaistinen teatterikurssi. Johannan seurue on valmistamassa myös esitystä Cross Over -festivaaleille, joka on Suvilahdessa 7.-9.6.
Itselläni on noin kymmenen vuoden capoeiratausta ja olin syksyn kurssilla mukana jonkinlaisena apuohjaajana. Harjun salissa vallitsi leppoisa tunnelma, kun moninainen porukkamme treenasi afro-brasilialaisen pelin liikkeitä ja soittorytmejä.
Edellisellä kerralla kirjoitin siitä, kuinka jo 90-luvun lopussa järjestimme SUOLAn (Suomen Lasten ja nuorten liikuntakasvatus) toimesta inklusiivisia yhteisiä koululiikuntapäiviä Turussa ja Jyväskylässä perus- ja erityiskoululaisille.
Olen nähnyt myöhemmin joskus vuoden 2004 paikkeilla ilmoituksen, jossa Helsingin kaupungin liikuntavirasto mainosti liikuntapäivää erityisryhmien nuorille Myllypuron Liikuntamyllyssä. On toki hienoa, että myös erityisryhmien erityistarpeet huomioidaan ja heille järjestetään ohjelmaa...
Ja kissan viikset. Jos erityisryhmäläiset neppailevat, pelaavat noppaa ja soittavat huilua vain keskenään tutun ja turvallisen sapluunan mukaan, kaikki pysyvät omissa karsinoissaan, mikään ei muutu ja ennakkoluulot toisiamme kohtaan vain uusintavat itseään. Siispä jonkinlaisen "erityisen erityisliikunnan" järjestäminen on myös mahdollisuuden hukkaanheittämistä, sillä liikunta on joka tapauksessa aina hyvin erityistä ja tuikitavallista samaan aikaan.
Siispä sellaisen eetoksen, missä kaikki toimivat yhdessä soisi tarttuvan laajemmin kulttuuritoimintaan. Viittomakielinen rap-muusikko Signmark innostaa kuulevia nuoria oppimaan viittomia, ensi syksylle suunnitellulla DJ-kurssilla on korkeussuunnassa säädettävät pöydät, jotta levyjä voi soittaa myös pyörätuolista käsin ja vaikkapa graffiti-työpajassa kaikenlaiset nuoret oppivat toteuttamaan itseään. Juuri tätä on Utopia Helsinki. Mistään kovin ihmeellisestä toiminnassamme ei siis ole kyse.
Innoituksensa Utopia Helsinki on saanut Ruotsin Göteborgista, jossa paikalliset nuoret kyllästyivät siihen, että kauniista puheista huolimatta kaupunki oli täynnä ihmisiä erottelevia portaita ja erinäisiä keinotekoisia rajoitteita. Niinpä he laittoivat tuulemaan ja pistivät pystyyn Utopia Göteborgin. Siellä ollut Atlas Saarikoski sai innoituksen tehdä samaa Helsingissä ja ensimmäinen Utopia-klubi järjestettiin viime vuoden kevättalvella. Tässä ollaan.
http://utopiahelsinki.wordpress.com/about/
http://utopias.se/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti