torstai 21. heinäkuuta 2011

Cafe Cardemumma klo 8


Olen Wisam ja olen aikeissa päivittää kuudenviikon ajan tätä blogia. Opiskelen kulttuurituottajaksi ja olen naimisissa suomalaisen insinöörin kanssa. 
Blogia kirjoittaessani tarkoituksenani olisi kuvata ja tuoda esille mielipiteitäni olemassa olevista kulttuuri pläjäyksistä ja toivon mukaan uuttakin pohdittavaa Valtion Taidemuseon henkilökunnalle ja niille jotka lukevat tätä blogian. Kirjoitukseni ovat hyvin usein kysymysmuodossa, pohdiskelevia ja kyseenalaistavaa. Mukaan saattaa mahtua hyvin surkeaa sarkasmia maahanmuuttajista ja ulkomaalaisista. Koska itsekin olen sellainen.

Aikomuksenani on myös kirjoittaa teille joka kerta eri kahvilasta, jostain päin Helsinkiä. Mielestäni kahvi, kirjoitus ja elämykset, kaikessa kirjossa, ovat erottamaton kolmikko.

Kirjoitan teille nyt Kallion Cardemummasta, vakiopaikastani. Kaarlenkadun ja Helsinginkadun vilkkaasta kadunristeyksestä. Sivistyneen kahvilan naapurissa on baari ja legendaarinen Arlan sauna. Toivon mukaan pääsen kokeilemaan sitäkin jossain vaiheessa tätä kuutta viikkoa. Viereisessä pöydässä istuu työmiehiä. Heistä yksi on nainen. Varpusia lentelee pään ympärillä hakien onnea pullapalasesta. Kello on 8 ja on torstai aamu. Ilmassa tuoksuu tupakan, kahvin, työtä tehneen miehen haju sekä hieno Diorin parfyymi. Yhtäkään ulkonäöltään maahanmuuttajaa ei näy, ellei minua lasketa.
Ihmiskirjo on laaja ja niin on myös heidän tyylinsä, kävelynsä ja kulkupelinsä. Silti kaikki tuntuu menevän aika saman rytmin mukaisesti. Kunnes minisortseihin varustautunut naislenkkeilijä ohittaa kahvilan ja kaikkien työmiesten päät kääntyvät. Vilkaisen naistyömiestä, hän katsoo sivusilmällä, ilmeettömänä lenkkeilijää. Sekunnin paussi ja kaikki jatkuu kun ei olisi mitään tapahtunut.

Jos olisin Pariisissa, tässä soisi musiikkia. Hiljaa kaiken taustalla.
Missä Kallion katusoittajat? Miksi kaikki on keskustassa, tämänhän pitäisi olla se paikka missä musisoidaan. Olen huomannut, että keskustassa katusoittajat alkavat entistä enemmän jakaa ristiriitaisia mielipiteitä ohikulkijoissa- Pelkästään Ateneumin ympärillä normaalina arkipäivänä näkee monen maalaista musisoijaa. On romanialaista jazzia, on suomalaista kattila improa ja hyvällä tuurilla venäläistä viulunsoittoa, tanskalaista flyygelillä taiturointia ja virolaista nokkahuilua. Kaikki tarjonta on ilmaista ja vapaaehtoisesti nautittavaa. Mutta missä Kallion soittajat ovat?
Ja miksi Romanialaisia ja itä naapurin maiden musisoijia katsotaan pidempään ja arveluttavammin? Onko se parempaa musiikkia hakata kattiloita tai hinata flyygeli keskelle rautatientoria, kuin soittaa viululla tuttuja ja erittäin vaikeita sinfonioita?

Toissa päivänä vietin päivän vain pyörien Ateneumin ympäristössä tarkkailemassa soittajia ja ihmisiä. Ateneumin edustalla puolenpäivän aikaan soitti romanilainen saksofonisti. Soitto oli hyvin jatsahtavaa. Iloista ja menevää. Kukaan ei näyttänyt kiinnittävän häneen mitään huomiota. Toisella puolella lähellä Aleksanterinkatua soittaa mies xylofonia. Soitto oli haikeaa ja surullista. Ei minun makuuni. 
Häntä kuvaa ryhmä aasialaisia naisia ja kivetyksellä istuu lapsiperhe. Hänen hatussaan kiiltelee kahden euron kolikoita. Musiikki on tasoltaan samaa saksofonistin kanssa.
Ei voida väittää etteikö kukaan kävele Ateneumin edustalta tai romanin paikka olisi huono. Valikoivatko ihmiset soittajansa?

Palataan aiheeseen, miksi Kalliossa ei ole katusoittajia. No koska täällä ei ole turisteja käveleskelemässä. He kurvaavat tänne vain bussilla.
Kyllä, Kallioon on saatava kävelykierroksia turisteille. Missä käytäisiin kaikissa vintage ja design kaupoissa, katseltaisiin rakennuksien koristeluja, portteja ja laskettaisiin paloautojen sireenien ääniä.

Työmiehet lopettavat kahvittelu hetkensä. Tähän mennessä ambulansseja on mennyt 2 ja paloautoja 3. Naapuri terassilla kaljoittelemassa istuu 5 henkilöä. Mies jolla on korkokengät ja sortsit on kävellyt neljästi ohi. 22 raitiovaunua on kolistellut edestäni, 4 koiraihmistä ylittänyt Kaarlenkadun suojatien punaisissa (mäyräkoira, dalmatialainen, joku spanieli, ja bulldog).

Kello on 9 ja on torstai aamu Kalliossa.
Ensikertaan.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Outin harjoittelu päättyi / Outi has left the building


Eilen vietimme Kehyksessä läksiäisiäni, sillä oli harjoitteluni viimeinen päivä. Sain lahjaksi Lapin taika -julkaisun. Harjoitteluni oli oikein antoisa ja opettavainen. Viihdyin oikein hyvin Kehyksessä ja Kulttuuria kaikille -palvelussa mahtavien työkaverien ansiosta. Siitä kiitos koko Kehyksen väelle, ja erityisesti Sarille, Auralle ja Ahmedille!

Minun osuuteni tämän blogin pitämisessä päättyy tähän, mutta blogia saattaa jatkaa joku muu - pidä siis linkki tallessa! 


Yesterday was my last day at Kehys and we had a farewell party. I got a book about Lapland's Magic exhibition as a farewell present. I really enjoyed my time at Kehys, thanks to all the awesome colleagues! I would like to thank especially Sari, Aura and Ahmed.

Somebody else may continue this blog after me, so please keep this blog in your link list!