ARS11

Istun Kiasman kahvilassa.

 Olen kiertänyt ARS11 näyttelyn kymmeniä kertoja opastaen, ystävien kanssa, yksin ja seuraillen muita. Monet teokset herättävät minussa positiivisesti voimakkaita tunteita ja toiset ärtymystä ja en ihan ymmärrä- ilmeitä.

Voimakkaimpia tunteita herättää minussa El Anatsuin rautainen kierrätysteos aulassa. Sen massiivisuus, värit ja raudan terävät pinnat on mahtava yhdistelmä Kiasman niin pelkistettyyn valkoisiin seiniin ja linjoihin. Neljännen kerroksen rampista näkee parhaiten sen koon suhteessa vieressä käveleviin ihmisiin. Sieltä pystyy myös erottamaan kaikki rautalangat, rautapalojen epäsymmetrisyyden, ruosteen ja pienet yksityiskohdat palojen väreissä. Se on mielestäni parhaimpia teoksia näyttelyssä. Muista elävästi vielä, kun näin sen ensimmäistä kertaa avajaispäivänä ja tyrmistyin sen kauneudesta.

Epämiellyttäviä tunteita minussa herättää kaksi teosta; Elina Salovaaran Nunna valokuvat (4.krs) ja Samba Fallin videoteos (5.krs). Molemmat saavat karvat pystyyn ihan toisesta syystä kun ihastumisesta.

Nunna valokuvat ovat hyvin ristiretkiin leimautuvia ja esittelyteksteissä ei kerrota enempää niiden tarkoituksesta. Ärsyttää myös esittelytekstin kohdat missä taiteilijan ystävät kertovat hänen näyttäneen Neitsyt Marialta. En näe mitään yhteistä feikatussa nunnassa ja Neitys Mariassa. Haastattelimme Salovaaraa teoksestaan Maailma Kylässä festivaaleilla kesällä Kiasman Kultujen (kulttuuritulkkien) kanssa ja en saanut vakuuttavuutta enkä uutta näkökulmaa katsoessani valokuvia. Vaikka kuvat ovat lavastettuja niistä näkyy mielestäni keskeneräinen työ. Haluaisin tietää, mitä taiteilija pyrki saavuttamaan tehdessään teosta?

Samba Fallin video taas on vain karmaiseva sen todenmukaisuudella. Video kertoo mielestäni ihmisten materialisoitumisesta, työnarkomaniasta, uniongelmista ja epätasapainoisesta maailmasta, jossa syötetään sairauksia, lääkkeitä ja valmiita ajatuksia heikoille ihmisille.

Nämä ovat mietteitäni muutamasta teoksesta näyttelyssä. Muutkin teokset ovat myös keskustelua herättäviä ja ovat varmasti jollekkin toiselle paljon miellyttävämpiä.

***

Kuten aikaisemmin mainitsin, pidän yksityiskohtien etsimisestä ja vaihtoehtoisesta katselutavasta näyttelyissä. Näin erittäin tuttu teos saa uusia ulottuvuuksia ja alkaa kiinnostamaan enemmän. Kerro teille muutaman nippeli tiedon ARS11:sta.

Georges Adéagbon Mannerheimin ja Napoleonin kohtaaminen- teoksessa läytyy 19 Napoleonin ja 11 Mannerheimin kuvaa, 30 puuesinettä, 5 tölkkiä, 39 helminauhaa, 4 pulloa ja yksi puhelin. Ja Romuald Hazoumenén Sateenkaarikäärmeessä on 478 kanisteria.

Kyllä, laskin kaikki.