Outi Salo: Näyttämötaide saavutettavaksi

Tekstitys auttaa kokemaan esimerkiksi teatteriesityksen, vaikkei vuorosanoja kuulisi. Maanantaina Näyttämötaide saavutettavaksi -seminaarissa keskusteltiin siitä, miten tekstitys teatterissa kannattaisi toteuttaa. Klockriketeaternissa pidettyyn seminaariin kokoontui teattereiden henkilökuntaa, saavutettavuusalan asiantuntijoita ja muuta tekstityksestä kiinnostunutta yleisöä.

Lissy Lovett

Ensiksi Lissy Lovett Stagetextistä kertoi Iso-Britannian tekstitystoiminnasta ja siellä hyväksi havaituista käytännöistä. Lovett toi esiin muun muassa kuinka suuri työ näytelmän tekstityksen valmistamisessa on, millaisiin teknisiin ratkaisuihin Stagetext on päätynyt ja kuinka he kouluttavat tekstittäjiään. Stagetextin mukaan jopa kolmasosa yleisöstä pitää tekstitystä hyödyllisenä, vaikka vain 5 % ilmoittaisi etukäteen tarvitsevansa tekstityksen. Tämä on mielestäni hyvin kiinnostavaa, ja loogista. Itse olen niin sanotusti hyväkuuloinen, mutta enpä voi väittää olleeni koskaan näytelmässä, jossa olisin kuullut kaikki vuorosanat ongelmitta. Joskus suomalaista elokuvaakin katsoessa haluaisin luntata tekstityksestä, mitä vaikkapa hiljaisesti murretta puhuva roolihahmo oikein mutisee.

Stagetext on toteuttanut tekstityksen välillä lavan reunalle, välillä lavastuksen sisälle. Tekstinäyttö keskellä lavastusta oli minulle uusi ajatus ja vaikutti nerokkaalta. Toki siinäkin on haasteensa, mutta huomio pysyy lavalla eikä katsetta tarvitse siirtää kovin paljon.

Puheenvuoron aikana huomattiin myös, että kieliolosuhteet Suomessa ja Iso-Britanniassa ovat hyvin erityyppiset. Britanniassa riittää, että päätetään tekstittää esitys – Suomessa pitää usein pähkäillä, toteutetaanko tekstitys vain samalla kielellä kuin näytelmä, vai tarjotaanko lisäksi käännös muille kotimaisille kielille ja kenties vielä englanniksikin.

Tekstitysseminaarissa on tietenkin kirjoitustulkkaus! Kimmo Karjunen vuorossa.

Tekstitys voi olla myös taiteellinen ratkaisu. Tutkivan teatterityön keskus esitteli tekstitystyöpajaansa, jossa repliikkien tekstitys heijastettiin esimerkiksi lavasteisiin ja rekvisiittaan. Teksti saattoi liikkua näyttelijän kanssa samaan tai eri suuntaan, jopa pudota jonkun päähän, ja luoda siten erilaisia merkityksiä. Monia seminaarin osallistujia, myös minua, kiehtoi ajatus tekstityksen käyttämisestä sekä saavutettavuuden lisääjänä että esteettisenä elementtinä.

Päivän päätteeksi oltiin yhtä mieltä siitä, että tekstitystä tarvitaan ja siitä hyötyvät myös monet muut kuin ne, joille se on välttämätöntä.

Teksti: Outi Salo
Kuvat: Sari Salovaara

Lisää tietoa teatteriesitysten tekstittämisestä:
Kuulokynnys ja Näyttämötaide saavutettavaksi -hankkeen artikkelit

Teatteria kaikille! Opas teattereille saavutettavaan toimintaan

Seminaarissa oli noin kuusikymmentä osallistujaa ja keskustelu oli vilkasta