Kirjoitin toukokuussa tekstin ennakkoluuloista ja niiden ylittämisestä. Kerroin siinä inklusiivisista koululiikuntapäivistä perus- ja erityiskoululaisille, joita olin ollut mukana järjestämässä 90-luvun lopussa.
Halusin selvittää, mitä inklusiiviselle toiminnalle kuuluu nykyään. Tällä kertaa huomion kohteena olisi eri ryhmiin luokiteltujen ihmisten yhteiset aktiviteetit nimenomaan kulttuurin saralla. Tehdessäni Kulttuuria kaikille! -blogia halusin myös laajentaa näkökulmaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Niinpä menin Turkuun haastattelemaan Turun Sirkuksen perustajaa Esa Östbergiä - joka on minulle tuttu jo mainituista Turun koululiikuntapäivistä - ja Tampereelle Pilvi Kuitua, joka on pistänyt Pirkanmaalla alulle lasten- ja nuorten kulttuurikeskus Pii Poon. Anekdoottisena mausteena tämänkertaisen kirjoitukseni lukemiseen kerrottakoon, että lapsuuteni ensimmäinen unelma-ammattini oli sirkustirehtööri...
Molempia yhdistää toiminnan järjestäminen erityisryhmille. Tai kuten termi kuuluu: "erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille".
Vuonna 1993 perustetussa Turun Sirkuksessa on Esan johdolla pidetty sirkusopetusta moninaisille ryhmille kuuroista sokeisiin ja kehitysvammaisista ADHD-lapsiin. Esa kertoi mm. näkövammaisesta tytöstä, joka kävi Helsingistä saakka hänen opetuksessaan, koska helsinkiläisessä telinevoimisteluseurassa hänelle oli sanottu, että "sokeat eivät hypi trampoliinilla". Tytön vanhemmat olivat sanoneet hänen kuitenkin pystyvän tunnistamaan auringon. Tästä Esa keksi hommata paikalle suuren ja voimakkaan lampun, jonka lämmön etäisyyden perusteella tyttö oppi asemoitumaan trampoliinin keskelle.
Lempäälässä vuodesta 2006 toiminut kulttuurikeskus Pii Poo taasen tarjoaa todella laajan kirjon kulttuuritoimintaa mm. kuvataiteista musiikkiin ja valoukuvaukseen. Sielläkin pääpaino on kuitenkin sirkuksella. Myös Tampereen kaupungin nuoriso- ja kulttuuritoimen kanssa yhteistyötä tekevä, osa valtakunnallista lastenkulttuurikeskusten verkosto Taikalamppua oleva Pii Poo toteuttaa ns. sosiaalisen sirkuksen konseptia, jossa sirkuksen keinoin annettujen onnistumisten elämysten kautta parannetaan itsetuntoa ja kehitetään vuorovaikutustaitoja.
Pii Poolla on mm. äijäsirkusta kehitysvammaisille nuorille miehille ja heidän kavereilleen, sirkusta perheille, iltapäiväkerhosirkusta ja kesäleirejä koululaisille, inklusiivinen ja avoin Sirkus- ja Teatterikopteri -ryhmä sekä yhteistyössä Tampereen kaupungin Kulttuurikaari-hankkeen kanssa jopa sirkustoimintaa ikäihmisille!
Ollessani kesäkuun alussa vammaiskulttuuri-festari Cross Overin paneelin puheenjohtajana, esille nousi tarve suunnitella opetusta taidealan koulujen tuleville taidekasvattajille. Oleellista opetuksen sisällössä olisi antaa valmiuksia ennenkaikkea soveltavaan ja yksilölliset lähtökohdat huomioivaan opetukseen kaikilla kulttuurin aloilla. Koen tärkeäksi että kulttuuritoimijoille välitetään rohkeutta luoviin ratkaisuihin, joilla voidaan saada eri taustoista tulevia ihmisiä yhteisen tekemisen pariin. Sellaista ohjekirjaa ei nimittäin olekaan, missä neuvottaisiin tuikitavallisen leiman saaneelle nuorelle, kehitysvammaiselle ja kuurolle pidettävän jonglööraus-työpajan toteuttamista.
Esan ja Pilvin kaltaiset pioneerit ovat tehneet arvokasta työtä, joka tulisi hyödyntää seuraavan polven taidepedagogien sarkaa helpottamaan. Uskon, että avoimin mielin taide- ja kulttuurialan koulutusta syventämällä saadaan raivattua polkuja kaikkinensa monipuolisemmalle ja yhdenvertaisemmalle kulttuurikäsitykselle.
Hyvää Jussia kaikille!
http://turunsirkus.fi/
http://www.lastenpiipoo.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti