keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Tämä on viimeinen kirjoitukseni tällä blogilla. Olen kaksi viikkoa yrittänyt käydä kokemassa kulttuuria ja elämyksiä, mutta turhaan. Olen istunut koulunpenkillä, toimistolla Kiasman pedagogisessa osastossa ja erilaisissa kulkuneuvoissa. En ole mennyt yhetteenkään näyttelyyn, museoon, teatteriin tai lukenut mitään siihen liittyvää. Mitäs sitä täyspäiväisenä opiskelijana ollessa. Ei ole ollut aikaa "turhanpäiväiseen"vapaa-aikaan, eikä ole kyllä ollut rahaakaan mennä. 

Matkatessani palaverista toiseen ja kouluun olen kuitenkin kiinnittänyt ihmeellisiin asioihin huomiota.
Metro. Metrossa nuoret miehet harrastaa flirttailevaa silmäpeliä nuorten naisten kanssa. Metrossa vanhemmat naiset kanta vähintään kahta laukkua tai kassia mukanaan, miehet istuu aina vähän haarat levällään. Nuoret naiset laittaa aina laukkunsa viereiseen penkkiin ja siirtävät sen vasta jonkun yrittäessä tunkea siihen. Metroon juoksevat ovat aina nuoria nuoria miehiä. Naiset yrittävät nopealla kävelyllä saavuttaa sen.
Metro on ihmeellinen paikka. Jos olisin taiteilija se olisi mahtava videoinstalaatioon mahdollistava tila. Siinä tallentuu Helsinkiläiset pienoiskoossa.

Ihmisten perusilme. Niin hämmästyttävä. Niin paljon alaspäin taipuvia suupieliä ja surullisia silmiä. Voi herran lettas! Vaikka asumme hyvinvointivaltiossa! 
Muutamia tiloja lukuunottamatta perusilmeet ovat niin masentavia.
Kiasman ohi kävelevät ihmiset hymyilevät ja ihemttevät kuullessaan Omeka Ogbohn Tämä on Lagos- ääni-installaatiota. Se herättää heitä. Samoin Elielinaukiolla humpahtavaa musiikkia soittava Romani trio. Ihmiset selvästi kaipaavat jotain normista poikkeavaa hälinää. 
Lapset. Niitä tuijottaa kaikki, jos ne on sattumoisin samassa liikennevälineessä. Niiillä ei ole onneksi mitään tilannetajua vaan ne paukauttaa kaikki mitä mieleen tulee.

Kynnet ja kädet. Tämän syksyn (ja toivottavsti tulevan talven) muotiin kuuluu kynsilakka ja käsien hoito. Myös miehillä. Missä ikinä olenkin kaikilla on viimeisen päälle laitetut, hulitelut ja siistit kynnet. Paitsi humalaisilla. Naisten asusteisiin kuuluu myös isot sormukset. Miehillä kiiltävät teräksiset tai kultaiset vihkisormukset. Kädet on persoonallisin piirre mitä voi löytää ihmisistä. Niitä ei voi meikata, maksaläiskiä ei voi peitellä eikä myöskään ryppyjä. Ne kertoo todellisen iän, luonteenpiirteen, voimakkuuden ja pehmeyden. 

Minusta kulttuurin löytää ihmisistä. Heidän tekemisistään ja käyttäytymisestään. Siitä miten he kohtaavat asioita. Se on parasta kun sen osaa ja saa katsoa täysin ulkopuolisena. Pidättehän silmät auki seuravalla kerralla kun menette metroon? Ei sillä tumman ikkunan takana eikä kattorajassa ole mitään. Uskokaa minua.

Näillä pohdinnoilla lopetan tämän blogin kirjoittelun. Toivon, että kaikki hymyilisi vaikka on tulossa syksy. Nauttisi kaikesta mitä elämä eteen tuo. Älkää hävetkö katsekontakteja. 
Näillä sanoilla satoivotan kaikille lukijoille oikein mukavaa syksyä.

ps. Tämän viikon perjantaina on luvattu hellettä!

Wisam Elfadl

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti