Musiikkitalo. Se oli outo kokemus mennä sinne. Kaikki oli niin pelkistettyä arkkitehtuuria, että sattui afrikkalaiseen sisimpääni. Sanomatalon ja Pienen eduskuntatalon risteytys. Paljon lasia, harmaata pintaa ja jämptiä, suoraa linjaa.
Minä musiikin huonona tuntijana kiinnitin vain silmälle esteettisesti kauniisiin pintoihin. Sali oli iso, tumma, 360 asteinen. Eli jos joku on ”väärällä” puolella hän voipi siis katsella kapellimestarin hien roiskuntaa ja ilmeitä.
En ole koskaan laulanut julkisesti. En edes lapsena. Vaikka en ole käynyt laulutunneilla pidän silti lauluäänestäni. On ihan tunne joskus kun oma ääni taipuu juuri haluttuun säveleen. Tämä tapahtui Musiikkitalon vessassa. Mietin, että onkohan ne sinnekin satsanneet akustiikkaan?
Jos näin, niin tiedänpähän ainakin paikan missä voisi tästä lähin huoletta lauleskella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti